Tänään oli harmaa ja sateinen päivä, sellainen aluksi oikein superankea. Syksy on tullut tännekin, puut ovat melkeinpä viikon sisällä pudottaneet ison osan lehdistään ja maa on täynnä keltaista ja oranssia.

Lähdimme ”aamulenkille” Töppiksen kanssa, joka yleensä tarkoittaa nykyään keskipäivää tai alkuiltapäivää, sillä vikan yölenkin vien sen joskus aamuyön tunteina.

Tänään lähdimme siksikin myöhään ulos, koska olimme sopineet siivouksen taas tälle päivälle kello kahdeksi. On oikein mukavaa, että lakanat vaihdetaan parin viikon välein ja lattia lakaistaan ja pestään, sekä vessa siivotaan. Mökki oikein raikastuu! Etenkin kun Töppiksellä on tapana tähän aikaan roudata kaikki mahdollinen hiekka ja lika ulkoa sisälle, vaikka niitä tassuja kuinka pyyhkisi.

Kävelimme Csutoralle ja kiersimme sieltä sitten pääkatua Balaton utia takaisinpäin, valitettavasti tosin siivous ei ollut aivan valmis kun palasimme, joten jäimme kuistille istumaan.

Rouva nimittäin bongasi wc-istuimemme joka oli viime päivinä lahonnut entistä enemmän käsiin. Kyseessä ei alun alkaenkaan ollut ehjä istuin, mutta viime päivinä siitä oli tipahdellut osia kuin lehtiä puista. Osa jopa ihanasti wc-pönttöön sisälle, josta ne olimme onkineet. Maagisesti hän kävi kuitenkin taikomassa wc-istuinten varastosta uuden, hienon säihkyvän valkoisen pyllyrenkaan jonka asentamisessa vierähti hetki.

Töppiksen kyynärpää on jo parempi, joskaan en ole vieläkään aivan varma mikä siinä on. Jos en ole muistanut mainita, Akseli huomasin perjantaiyönä että Töppiksen oikean kyynärpään kovettuma oli turvonnut ja pinkeä. Huolestuin potenssiin sata välittömästi ja otin yhteyttä joka ikiseen tahoon ja sovimmekin alun perin Lucan kanssa, että menemme eläinlääkäriin maanantaina.

Sunnuntaina kuitenkin sain ell:n klinikkamme pieneläinhoitajan kiinni ircissä, ja juteltuamme hetken sekä nähtyään valokuvat hän sanoi että tuskin on vaarallista, mutta jos ei parissa päivässä parane niin sitten näyttämään.

Sunnuntaina turvotus ja muu oli laskenut huomattavasti, joten en ollut enää ihan niin huolissani. Illalla kovettumasta/sen alta ilmestyi valkoista paksua töhkää, kuin ihmisten mustapäissä ja kohtaa hieman paineltuani sitä tuli sieltä reilusti lisää. Ilmoitin tästä hoitajalle/mme ja hän epäili että kyseessä olisikin vain täyttynyt talirauhanen kovettuman alla.

Ilmoitin Lucalle, että katselen Töppiksen jalkaa vielä hetken, mutta jos se ei selvästi parane/ongelma poistu niin mennään torstaina lekuriin. Kohta ei siis ole mitenkään kipeä tai muuten tunnu haittaavan Töppistä itseään lainkaan.

Lauantaiaamuna...

Tänään illalla.

Hengailimme siivouksen jälkeen hetken mökissä ja päätimme lähteä syömään Nadakseen, keskustan toiseen ravintolaan (niitähän on jopa kolme ;). Poljimme keskustaan, ja kun saavuimme paikalle huomasin että Coopin vieressä oleva apteekki oli vielä auki. Ehdotin Akselille että kävisimme siellä kysymässä Betadinea. Hoitajamme oli sanonut, että kovettuman kohtaa piti pitää puhtaana joko puhtaalla (keitetyllä) vedellä, Septidinillä tai Betadinella. Apteekkari ei puhunut englantia, mutta ymmärsi Betadinen ja saimme kun saimmekin Betadineliuosta :)

Nadaksessa oli vain yksi pariskunta lisäksemme ja hekin poistuivat pian. Tilasin itse paistettua juustoa (rantott sajt) ja Akseli tilasi leivitettyä, savujuustolla ja oliiveilla täytettyä possua. Oma lisukkeeni oli perunamuusi ja Akselilla ranskikset, lisäksi otimme salaattipöydän. Jälkkäriksi tilasin Gundel palacsintan, joka pöytään tuodessa flambeerattiin.

Esimerkki rantott sajt:sta

Gundel

Oli komeaa! Juusto ja palacsinta oli oikein hyvää, mutta tunnelma ei mielestäni ollut ihan niin kiva kun olisi voinut olla. Ehkä se johtui osaksi siitäkin, että olimme ainoita ja tarjoilija siksi? hieman kyttäsi meitä.

Salaattipöytä, pääruoat, oluet ja jälkkäri+cappuccino maksoi tippeineen hieman yli 8000ft (29euroa)

Kotona avasin internetin ja sain vaihteeksi huonoja uutisia. Vanhin hamstereistani, syyrialainen Amun oli kuollut tänään.  Unkariin tullessammehan toinen capbelliveljeksistä oli kuollut, joten tämä nyt on vähän tällainen kuolemien kavalkaadi. Se, mikä molemmissa tapauksissa lohdutti oli, että molemmat pojat nukahtivat omaan dunaansa ilman sairauksia. Ilmeisesti vain vanhuuteen. Timo oli n. 1,5vuotias ja Amun lähes päivälleen 2,5 vuotias. Hamsterien kuolemiin osaan suhtautua jo suhteellisen neutraalisti, sillä niiden elämänkaari on yleensäkin ottaen lyhyt ja lähes poikkeuksetta ne kuolevat vanhuuteen. Olen omistanut 8 hamsteria (elävät mukaan lukien 10) ja niistä vain yhden olen joutunut viemään lopettavaksi tulehtuneesta vatsarauhasesta johtuneen aggressiivisen flunssan vuoksi.  Elävien kirjoissa on tällä hetkellä vielä syyrialainen Hemuli ja campbelli Tedi.

Hiirien omistamisesta taas luovuin siksi, että ne kuolivat jo muutaman kuukauden – vuoden iässä todella aggressiivisiin ja joskus vastenmielisiinkin kasvaimiin jotka vaikeuttivat ja huononsivat elämänlaatua. Tai siis joko kuolivat äkillisesti ilmestyneisiin kasvaimiin tai vein ne lopettavaksi kasvainten vuoksi. Lisäksi hamsterit eivät yleensä syö toisiaan, vaikka asuisivatkin kahdestaan ja toinen sattuiis kuolemaan. Hiiret taas yleensä "siivosivat" asumuksensa välittömästi kuoleman sattuessa, jottei ruumis houkuttaisi mahdollisia petoja apajille.

Ilmoitin tietenkin heti Amunin kasvattajalle, joka vastasikin saman tien, kiitteli Amunin hoidosta ja pitkästä elinkaaresta.

Amun 15.4.2008-18.10.2010 (kuva otetu syksyllä 2009)

Huonojen uutisten lisäksi lähetin kovistelumailia autonvuokrausfirmaan, josta ei ollut tullut minkäänlaista vahvistusmailia iskälle vuokrauksesta.

Olin itse asiassa aika ilahtunut, että apteekkarinainen myi meille Betadinea liuoksena, koska se oli todella helppo ja miellyttävä levittää ”haavakohtaan”, eikä ollenkaan niin sotkuista ja tahmaista kuin voide. Katsellaan nyt siis vielä pari päivää miltä näyttää, ja jos kohta ei parane kunnolla torstaihin mennessä, kun Luca tulee takaisin Gyulasta menemme paikalliselle lääkärille.

Torstaina minulla pitäisi myös olla tapaaminen, jossa annan suunnittelemani kysymykset Istvánille ja Lucalle.

Lauantaina myös "hajotin" blogini kahteen, toisen blogin nimeksi tuli "I'm gonna be a pin-up girl when I grow up" (eli Minusta tulee isona pin-up tyttö). Kyseisessä blogissa käyn enemmän läpi vaatehankintojani, painonpudotusta, tukkaa, meikkiä, idoleita etc. :) blogin url on gonnabeapinup.vuodatus.net/

Haluan kuitenkin osittain pitää tämän blogin asiassa, eikä niinkään täyttää koko sivua tyttöjen, mekkojen ja kenkien kuvilla ;) Akselin pitäisi myös luoda ko. blogiin tyttömäisempi ja hassuttelevampi tausta joka sopii tarkoitukseen paremmin, sitä odotellessa ;)

 

Akseli on tällä hetkellä nyt niin uppoutunut itse koodaamansa pelin maailmaan, ettei tunnu muuta näkevänkään :) tosin hän teki sinne ruusun, joka nimettii e_roseksi minun mukaani. Kun pelihahmo (kuutio) menee sen viereen peli sanoo "you smell a rose", ja jos sen yrittää katkaista miekalla, miekka hajoaa ja peli sanoo "the rose cut your blade". Se on sijoitettu hyvin hyvin etelään... tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Pelissä on myös puita ja ruohoa ja zombievihollisia ja puroja. Minä en tosin ehkä ihan osaa arvostaa peliä, kuten pitäisi koska se ei minusta ole nätti :D vaan hyvin nostalgia-nintendomainen. Sen musiikki on kyllä kiva :)