Eilen lähdimme aamusta (eli klo 12.20 ;) Budapestiin, kohti pálinka & kolbász festivaaleja, suomalaisille nämä kaksi tunnetaan varmaankin paremmin snapsina&makkarana. Olimme sopineet tapaavamme Danielin Délin asemalla, mutta hänen mukanaan sitten olikin tullut myös Opeth ja Opethin tyttöystävä Andi.

Lähdimme kävelemään Budalinnalle päin, tosin tulimme pian tulokseen, että kenelläkään ei ollut kovin hyvää aavistusta miten sinne kävellään Deliltä. Usean karmean ylämäen jälkeen, ja kun sanon karmean tarkoitan myös sitä – tämähän on kun liukuportaaton tavaratalo yhdeksässä kerroksessa, pääsimme Budalle. Tätä edelsi tietenkin se, että kaikki ne ylämäet kävelimme sitten alaspäin porrasrimpsuja pitkin.

Budalle sitten vielä noustiin useita porrasrimpsuja kunnes päätimme maksaa 100ft hissistä ;) sitten kassalle 1500ft liput kouraan, joka sisälsi kivan maistelulasin, joka siis on myös perinteinen pálinkalasin malli.

(Lasin vieressä on Gyulan oman tislaamon pálinka, pullo oli ostettava ihan siksikin että heillä oli pulloissa tuo koiralogo, eri mauissa eri värinen. Keltavihreä koirani on koivu-omenaa.)

Siinä pihalla kaupitteli yksi poika 500ft ”drinkkilippuja” emmekä ensin oikein ymmärtäneet mikä logiikka niissä oli… kunnes sisäpuolella tulimme tulokseen että joka helkkarin pálinkalasillinen ja ruoka-annos pitää maksaa tällä leikkivaluutalla.

Ihan kiva järjestäjille, ei niin kiva yleisölle joka joutui ravaamaan joka parin lasin välissä hakemassa lippusia. Ei viitsinyt ostaa hirveän montaa kerralla, ettei kävisi niin kuin sille pojalle (jolta kyllä ostimme 4 lippua, jos olisimme tajunneet systeemin olisimme tietenkin ostaneet kaikki pois).

Ensimmäiset pálinkalasimme olivat hunajakirsikkaa ja hunaja-mustaviinimarjaa.

Kuvassa vasemmalla opeth ja Andi, oikealla Daniel ja MINÄ! ihanien muovituoppikaljojemme kanssa. Tätä ennen tosin tungimme naamaamme kalliit "pizza"siipaleet, koska Elinalla alkoi olla ruokaraivo huipussaan. Rakas äitini ainakin tietää mistä on kyse ;) kun ei ole syönyt ja on liikkunut paljon esim...

Tämän jälkeen seikkailimme pidemmälle, maistoimme mm. inkivääri-Williamsin päärynää ja kaneliomenaa. Lisäksi maistoi Gyulan tislaamolta metsän marjoja ja Akseli maistoi "paholaismaiselta" tislaamolta, en nyt muista unkarilaista nimeä, viimeisenä vadelmaa.

Kuvasin jonkun verran Budalinnan sisäpihalta, joten nämä sieltä:

Mihinkähän mahdoin tässä patsaassa ihastua ;)

 

Lähdimme sittemmin köpöttelemään kohti uloskäyntiä, koska pojat olivat menossa vielä keikalle illalla. Päätimme ottaa Siklon, eli sellaisen hassun junahissin alas. Matkalla siklolle oli paljon turistikojuja ja yksi rullapullatiskikin johon oli kauhea jono - kuten aina. Tällä kertaa emme kuitenkaan jääneet odottamaan vaan kävelimme linnan reunalle ottamaan vähän maisemakuvia, ennen alas laskeutumista

Jotkut kuvat ovat hieman rakeisia... mutta ihan katsottavia mielestäni :)

Parlamenttitalo näkyy

Linnaa itseään vartioi tällainen harakka:

Ja tällaiset portit :)

Saamarin turistit tunkee joka kuviin...

Pienen kuvamaratonin ja fiilistelyn jälkeen maksoimme siklosta ja lähdimme laskeutumaan alaspäin, hyvin lyhykäisen matkan :D

Jotkut kuvat ovat hieman toistoa, mutta mielestäni toisissa näkyivät paremmin eri asiat kuin toisissa niin päätin sitten laittaapi kaikki.

Alhaalla kuvasin vielä liikennetunnelin hienon yläosan

Tästä hyppäsimme sitten bussiin, karautimme Deak Ferencille, josta otimme metron Blahalle josta sitten kävelimme opethin ja Andin remontoitavaan kämppään. Matkalla otimme mukaan gyrokset, jotka tosin eivät olleet ihan niin hyvät kuin mitä meillä Gardonyssä saa.

Opeth ja Andihan asuvat oikeasti Debrecenissä, mutta opeth on ostanut kämpän äidiltään (nyt edesmennyt) ja se täytyy pistää täysremonttiin ennen jatkomyyntiä(?). Käyttävät sitä kuitenkin tällä hetkellä väliaikamajoituksena aina kun käyvät Budapestissä.

Tapasimme kämpällä Böben, eli Andin rescuekoiran :) Böbellä tosin on valitettavasti ollut ikävämpi menneisyys kuin Töppiksellä ja se pelkää melkeinpä kaikkea, erityisesti miehiä. Sellainen karkkari-mäyriksen näköinen, mustaharmaa tyttöotus, söötti mutta hullun arka.

Söimme gyrokset loppuun, hyväksikäytimme vessaa, jätimme Andin jälkeemme ja lähdimme alunperin metrolle. Tosin totesin, että minulla on yli tunti aikaa seuraavaan junaan joten pojat ystävällisesti etsivät aukiolevan baarin jossa  tilasimme vielä yhdet yhteiset oluet. Opeth taivutteli minut lisäksi kokeilemaan piparkakkuviinaa shotin (kaneli/kardemumma?) eli Becherovkaa.

fi.wikipedia.org/wiki/Becherovka

Aika alkoi olla minulle hieman lopussa, joten Akseli saatteli minut metroasemalle ja palasi sitten poikien pariin baariin, josta jatkoivat keikkapaikalle katsomaan Watainta ja Deströyer 666ta.

Minä ajelin Délille, josta kiipesin 19.47 junaan ja rumpsuttelin Agárdin asemalle, josta poljin kotia ja vein Töppiksen pissille. Tämän jälkeen virittelin ulkomuistin varasta (Akseli antoi suulliset ohjeet) ja muutaman muistikuvan avulla (olen nähnyt miten se tehdään) Akselin koneelle verkon, jonka sitten jatkoviritin jakamaan verkkoa minun koneelleni jotta saisin internetsin. Not bad, not bad at all. Akselikin oli vaikuttunut - kunhan pääsi loppujen lopuksi kotiin.

Kävi siis niin, että 23~ sain Danielilta viestin, että Akseli pyrkii 23.41 junaan jotta olisi sitten ajoissa kotona. No, sain samankaltaisen viestin Akselilta ja tarkistin mav-startin sivuilta, että miehen pitäisi olla yhden aikaan yöllä kotona...

Ei kuulu ei näy, kunnes saan tekstiviestin "... nukuin aseman ohi! akku loppu. Otan taksin". Elikäs oli nukahtanut junaan ja hurahuttanut päättärille, joka meidän onneksemme on Skfvár, eikä sen pidemmällä.

Akseli oli sieltä metsästänyt taksin, joka on suht helppoa koska tolppa on juna-aseman vieressä, ajanut automaatille, josta sitten pyytänyt kyydin Agárdin asemalle takaisin, josta ottanut pyöränsä ja polki kotiin. Otti oikein tuplavoiton - ei akkua, ei käteistä, ajaa pysäkkinsä ohi, pyörä lukossa omalla juna-asemalla...

Ensin olin kovinkin hurjistunut tästä, ärsyynnyn aina jos asiat eivät mene kuten olisi pitänyt, mutta otin Töppiksen hihnan päähän ja menin tekemään hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitusten aikana totesin, että Akseliakin varmasti vituttaa joten pistin vedenkeittimen päälle, cappuccinojauhetta kuppiin, voileipägrillin tulille ja siivutin makkaraa, almapaprikaa, oliivia, tuorejuustoa ja tomaattia lautaselle odottamaan herran kotiinpaluuta.

Joskus puoli kahden aikaan hän pääsikin sitten kotiin ja kertoili reissunsa kuvion. Oli siis nukahtanut pari pysäkkiä ennen Agárdia, hurauttanut Skfváriin, josta kysellyt konnareilta että a)missä on b) koska Agárdiin. Koska Agárdiin seuraava juna olisi lähtenyt vasta 2.50 päätti ottaa taksin, joka maksoi 5000ft (eli 18euroa 20km).

Taksikuski oli ystävällisesti ilman eri veloitusta ajanut automaatillekin. Matkan aikana Akselille selvisi että taksikuski on ajanut taksiaan 5vuotta, pelasi jääkiekkoa Skfvárin jossain paikallisjoukkueessa ja tunti suomalaisia jääkiekkopelaajia, on skientologi ja on menossa Lontooseen johonkin tapaamiseen johon tulee Tom Cruise (joka siis on skientologi jos joku ei tiedä, jos joku ei tiedä mitä skientologia on niin: fi.wikipedia.org/wiki/Skientologia

Oli kuulemma todella mukava heppu vaikka puhuikin vain saksaa, antoi Akselille oman työnumeronsakin josta saadaan aina taksi 18-06 välillä. No, ollaan tässä pohdittu että mitä mahtaa taksimatka Skfvárista tänne maksaa, niin tulipahan sekin selvitettyä :D

Maanantaina vietin taas etäpäivää ja lähdin iltapäivällä käymään itsekseni Skfvárissa kun Akseli vielä nukkui, tai lepuutti sängyssä. Ostin hiuslenkkejä, koska minulla on tasan yksi rikkinäinen jäljellä, hiusten selvittelysuihketta koska on ollut tuskaa ja piinaa saada tällaista pehkoa kuosiin suihkun jälkeen, sukkia koska minulla on tasan kaksi paria nilkkasukkia, kampa (kts. kohta suihku&pehko) ja sitten kävin Tescossa hakemassa vähän limuja ja Akselin pyynnöstä snacks-juustoa joka on ällöin asia mitä tiedän :D

Kyseessä on siis savustettu juustopatukka, jota Akseli kuvailee koostumukseltaan nakkimaiseksi. Kaikkea sitä ;)

Itse ostamani hiussuihke oli kyllä merkiltään Garnieria mutta tyypiltään sellainen, mitä en ole Suomessa ainakaan vielä nähnyt. Itse ostin vihreää versiota eli volume restructure, strength-volume, mutta löysin netistä kuvia vaan noista kahdesta muusta. Värisuojasta ja vahingoittuneille hiuksille (repair+nourishment, detangler). Toivottavasti tämäkin suihke kuitenkin vähän selvittelee tätä takkukasaa suihkun jälkeen vaikkei olekaan varsinaisesti takkujen selvittelyyn, ainakin kotona omistamani volyymisuihkeet myös selvittävät. Mitä googletranslatorilla sain selville, niin olettaisin että 1. voi käyttää päivittäin 2. maitomainen neste selvittää hiuksia ja tekee niistä helposti kammattavat 3. kirkas seerumi lisää volyymia 4. Käytetään pyyhekuiviin tai kuiviin? hiuksin. GT:n käännökset vain ovat mitä ovat, kun ei edes kaikkia sanoja tunne :D

Tarkoitus on siis ennen käyttöä ravistaa pulloa, jotta maitomainen + kirkas sekoittuvat ja suihkuttaa tukkaan. www.garnier.ca/_en/_ca/haircare/hc-fructis-color-shield/double-care-treatment.htm

Huomenna/tänään/tiistaina minulla on tapaaminen kylpylällä klo 14, jossa saan lisätehtäviä. Jee! Illaksi ehkä Budapestiin, pizzailemaan opethin ja Andin kanssa MOB pizzaan (Mob - mafia, hihi). www.mobpizza.hu/

 Kunniaa tästä blogipäivityksestä, kirjoitin sen lähes kokonaan niin että Töppis nukkuu (ja uneksii...) vasemman käteni päällä, joka käyttelee vasenta puolta läppäristä... tai ainakin käytteli :D