En muista kirjoitinko siitä aiemmin tai oletteko ehkä jo unohtaneet, mutta Akselihan oli kipeänä n. viikon verran syyskuun alussa. Joku omituinen mahapöpö iski ja lähti vasta kunnon levolla ja ruoalla (kyllä, kunnon ruoalla, ei kokoaikaisella paastoamisella!).

No, minun vuoroni sairastua. Ei tosin mahapöpöön mutta joku outo on iskenyt, olen pari päivää ollut kummallisen apaattinen ja letarginen, ja vaikka se joskus viittaa samoihin oireisiin kun unohdan ottaa lääkkeet pari päivää putkeen, nyt se saattaa olla vain yhteisvaikutusta siitä + pms:stä. Sen lisäksi tänään vasemaan kylkeen iski joku todella inhottava pistävä kipu, samantyylinen kun jos juokset vatsa täynnä ruokaa tai liian kovaa ja vatsaasi alkaa pistää. Mutta tämä on vain ja ainoastaan vasemmassa kyljessä hieman rintakehän alapuolella. Ei lähde venyttelyllä, mutta liikunta ei myöskään pahenna sitä, se vain tuntuu ikävältä. Toivotavasti tämä nyt menee tässä ohi naistenvaivojen kanssa.. tietenkin tänään on ollut myös todella kuumeinen ja epämukava olla. Muutama päivä nyt on ollut sellainen olo, että kun tulee ulkoa kylmästä sisälle niin on vaikea saada kunnolla henkeä ja päätä särkee.

Ulkona on todella ihana olla, mutta siellä alkaa olla vähän kylmä ja pimeä kököttää koko iltaa ;)

Aloin hamsteriuutisten jälkeen selailemaan hamsterifoorumia, kun tiedän kuitenkin haluavani syrkin Amunin tilalle ja yleensä kasvattajilta on vaikea saada mitenkään "hetitilauksella" väriä ja karvanlaatua mistä tykkää. Laitoin ostopalstalle oman ilmonkin, jossa ilmoitin että aikaisintaan voin hakea ötökän joulukuun puolella, jos oikeanlainen sattuu kohdalle - mikään kiirehän tällä ei ole. No kävi sitten niin, että bongasin foorumilta kaksi epävirallista kasvattajaa jolle oli syntynyt haluamania värejä ja pistin heille mailia.

Toinen, helsinkiläinen, vastasi samantien ja ilmoitti että heillä tosiaan on pitkäkarvaisia nauhallisia ja mikä parasta.... nauhallinen hunaja-kyyhkis pk uros. Tietenkään en tiedä vielä, tulenko juuri tämän yksilön saamaan, mutta sen todellakin haluaisin, nauhallinen hunajakyyhis on IHANA. Hänellä myös muut olivat pk:ta ja nauhallisia. Lisäksi Helsingissä ei ole kovin monia (epä)virallisia kasvattajia, joten on todella onnenpotku että poikue löytyi noin läheltä. Mailailimme tietoja ees taas ja hän lupasi lähettää uusia kuvia poikasista parin päivän sisään. Ne ovat jo nyt kolmeviikkoisia, joten luovutus on jo 2 viikon päästä, mutta hän sanoi että vauva voisi kyllä odotella siellä hakua.

Tässä kyseinen ihkupoikanen, pk hu-ky uros. Kuvan on ottanut hamsterien kasvattaja.

Töppiksenkin kyynärpää näyttää selkeästi paranemisen merkkejä, minun pitää vain koettaa olla räpläämättä sitä koko aja ja liikaa puhdistamatta, että siihen pääsee muodostumaan hyvää kudosta. Jos se ei kuitenkaan normalisoidu täysin parissa viikossa tai lähtee menemään selkesti huonoon suuntaan niin menemme eläinlääkärille. Haluaisin kuitenkin mieluummin näyttää sen omalle suomalaiselle lääkärille, mutta viimeistäänkin täällä mennään ell 10pv ennen lähtöä kun Suomeen tullessa Töppiksellä täytyy olla ekinokokkoosimadotus kunnossa.

Luca ja István olivat ti-ke Hévizissä ja Gyulassa, mutta lupasivat lähettää ke postia että koska me tapaamme to. Yllättäen.... kahdeksaan mennessä eilen illalla mitään ei ollut kuulunut joten pistin tekstaria ja mailia. Ei mitään... eikä taaskaan mitään. 6.30 lähetin uuden viestin, jolloin vihdoin tuli vastaus Lucalle että sorrysorrysorry, tapaammekin vasta maanantaina 14.00. Joopa joo... laitoin heille kuitenkin mailiin kyselyyn kaavailemani kysymykset jotta ehtivät tutustua niihin ja mahd. kääntää ne, ettei sitä tarvitse sitten tehdä tapaamimessamme.

Unkarilaista täsmällisyyttä taas vaihteeksi ;)

Tänään bongasin aamulenkillä Töppiksen kanssa irtiolevan koiran. Täällä on pari vakkaria jotka pyörivät, musta luppakorva makkara ja iso sakemanni, mutta tämä näytti olevan kolmannen kadun pikkukoira-kaksikon toinen osapuoli. Juoksi kohti Töppistä mutta huusin sille heti että eiei. Panta sillä oli kuitenkin ja lähti sitten toiseen suuntaan tietä, joten sitaisin Töppiksen puuhun ja kävelin vähän matkaa perään katsoakseni mitä tapahtuu. No, koiruus tuli kyllä kohti, mutta kyykätessäni lähti selkeästi omaa pihaa kohden ja huomasinkin että siellä kadulla seisoskelee joku.

Näistä on vaan ihan mahdoton tietää onko joku karkuri vai muuten vaan ulkoilemassa....

Kun tulimme sisään, ihmettelimme että Töppis haukkuu ja vinkuu tuulelle koko ajan, kunnes Akseli bongasi keskikokoisen mustan koiran pihallamme. Se oli yksin ja kaulassa panta + piiiitkä metalliketju. Eli ihan SELKEÄSTI karkulainen. Lähdin pihalle katsomaan, mutta koira ei antanut tulla ollenkaan 5-10m lähemmäs ja livahti lopulta aidanraosta pois pihalta. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt ja Töppiksen itkutkin loppuivat.