Elikäs, eilen 6.18 lähdint taas matkailemaan Skfvária kohti, lopullisena päämääränä Hévíz joka sijaitsee Zalan kunnassa. Jonne siis ajetaan normaalisti Vészpremin läpi, mutta tällä kertaa ilmeisesti kiersimme Balatonin toiselta puolelta, mömmöä en ainakaan nähnyt.

István otti minut bussiasemalta kyytiin ja ajoimme Timin luokse, jossa hän ja Luca jo odottelivat. Siirryimme Timin autoon ja jatkoimme matkaa Hévíziin, matkalla taas pysähdyimme kaffelle ennen lopullista kohdetta.

Aloitimme aamun virallisesti kello 9, jolloin Hévízin kylpylässä 4 harjoittelevaa saunameisteria tulivat oppitunnille, joka siis oli Istvánin ja Lucan vetämä. Seurasin keskustelua, vaikka en suurimmaksi osaksi ymmärtänytkään mitään ja Luca pystyi kääntämään vain osan. Nämä saunameisterit siis eivät olleet läheskään valmiita vaan vielä hyvin koulutuksen alussa. Hévíz maksaa SHH:lle siitä, että heille koulutetaan saunameistereita sillä ilmeisesti tästä kyseisestä palvelusta on paljon kysyntää itävaltalaisten ja venäläisten turistien keskuudessa.

Tämän jälkeen siirryimme alakertaan, jossa saunameister-kokelaiden oli tarkoitus esitellä taktiikkaansa huoneenlämpöisessä (kylmässä) saunassa. Valitettavasti siihen tarkoitettu sauna oli lämmitetty, joten emme päässeet varsinaisessa saunaympäristössä tätä kokeilemaan. Sen sijaan paikalle tuli jonkun firman edustaja joka valmistaa eteerisiä öljyjä. He olivat valmistaneet Hévízin järven tunnusmerkistä intialaisesta punaisesta lumpeesta (? red Indian water lily) eteerisen öljyn, joka tulee Hévízin saunameistereiden käyttöön. Oikeastaan niitä oli valmistettu neljä eri versiota. Näitä sitten haisteltiin ja jokainen päätti kaksi parasta. Ykkönen ja kolmonen voittivat "kuivahaistelun" joten siten otetettiin löylykiulu ja jokaista öljyä sekoitettiin yhteen kauhalliseen ja kaadettiin kiukaalle (tietenkin jokaisen jälkeen tuuletettiin etteivät hajut sekoittuneet toisiinsa).

 

("Järven kaunein osio, vesilumme, on Hévízin symboli ja se esiintyy jopa kaupungin lipussa, sekä vaakunassa. Sándor Lovassy (opettaja Keszthelyn Academy of Economy oppilaitoksessa) toi Intian punaisen vesililjan Unkariin 1898. Järvestä löytyy sinistä ja valkoista Egyptin vesilumme, sekä punaisen vesilumpeen kevyempiä muunnoksia.
Näiden tarkasti suojeltujen lumpeiden kukinta alkaa kesän alussa ja loppuu vasta marraskuun loppupuolella." www.heviz.hu/index_turista.php) Huomatkaa muuten, että Hévízin vaakunassa esiintyy myös aarnikotka, josta viime Hévíz päivityksessäni puhuin.

Unkarilainen tuttu löysi tiedon, että aarnikotkaa on siksi paljon Hévízin tunnuksissa, koska järven uskottiin olevan "maaginen" tai "taianomainen" ja aarnikotka on tunnetusti fantasiaeläin. Lisäksi aarnileijonien uskottiin suojelevan järveä pahoilta hengiltä

Totesimme että saunassa ykkösessä oli ehdottomasti paras tuoksu, kukkainen ja kevyt.

Tämän jälkeen menimme taas ylös toimistoille, jossa saunameisterit näyttivät tekniikoitansa ja István korjasi ja opetti heitä.

Kahdentoista aikaan lähdimme lounastamaan, tosin ensimmäinen sijainti, kylpylän ruokala jäi kokeilematta sillä István hermostui kohteluumme. Meidät sijoitettiin ensin pöytään, josta meidät siirrettiin toiseen pöytään ja siitä kolmanteen, joka ei edes ollut vielä vapaa. Näin ollen menimme kylpylän hotellin ravintolaan. Söin/mme erittäin herkullista fritattua kalafileetä perunoiden ja sitruunakastikkeen kanssa, tämä oli ERINOMAISTA! Juuri sellaista perusruokaa, mutta mitä ei Suomesta saisi :) alkupalaksi oli lihakeittoa ja jälkiruoaksi saksalaistyyppistä omenapiirakkaan jättimäisen valkuaisvaahtokökön kanssa. Jälkiruoasta en erityisemmin pitänyt, mutta enpä minä näitä maksanutkaan.

Tämän jälkeen tarkoituksena oli mennä Istvánin kanssa oikeasti saunaan testaamaan saunameistereita, mutta olin aivan käsittämättömän ähky (annoskoot Unkarissa, huh...) ja halusin oikeastaan mennä ostamaan kengät, joita olin jo viime viikolla katsellut. Vihjasin tästä hyvin kevyesti Lucalle, joka sanoi että tietenkin voit mennä ostamaan kengät, mutta sitten et voi enää osallistua saunomiseen. Se ei oikeastaan haitannut, sillä oloni ei tosiaankaan suosinut saunomista saatika uimapuvussa näyttäytymistä.

Hilpasin kaupunkiin ja ostin omakseni nämä:

Tekonahkaa siis ovat, tommonen kevyt prätkäbuutsi-imitaatio, mut ihanat jalassa ja tosi pehmoiset. Heitin punaiset menemään, koska ne alkoi olla pohjista jo niin rikki että teit niin tai näin jalat olivat aina märät jos oli vähänkään satanut. Maksoi 21eukkua :)

Tämän jälkeen hilpasin takas toimistolle, tosin sain ensin irkata parikymmentä minuuttia saksalaisten mummojen kanssa, kun Luca ei kuullut puhelintaan eikä tullut päästämään mua portista sisään :D Odottelimme sitten Istvánia saunomasta ja kun hän tuli, oli ensin lyhyt palautekeskustelu saunameistereiden kanssa, jonka jälkeen kokous pomojen kanssa. Olin ihan yyberväsynyt enkä tajunnut mistään mitään, joten ei kerrota kenellekään, taisin hetkeksi nukahtaa tuoliini. Siis semmoinen "krooh, what when where who" :D

16.15 pääsimme lähtemään takaisin Skfvária kohti, takastulomatkalla kyllä sitten nukuinkin autossa, 17.50 olimme juna-asemalla joten odottelin puolisen tuntia että juna lähtee. Tässä sitten kävi toinen "probleema", menin suoraan junaan odottelemaan ajatellen että ostan konduktööriltä lipun. No, kun juna lähti ja konduktööri tuli - minulle kerrottiin että lippu pitää ostaa asemalta tai siitä rapsahtaa sakot.

Ei siinä muuten mitään, mutta ollaan tehty tätä usein aiemminkin, siis ostettu lippu vasta junassa eikä kukaan ole sanonut mitään. Onneksi minua vastapäätä istui englantia puhuva heppu joka selitti asian minulle/konduktöörille. Ei hän sitten loppujen lopuksi velottanut minulta yhtään mitään, joten olenpa nolostusta ja tietoiskua rikkaampi.

Akseli tuli minua vastaan asemalle, josta poikesimme taas Szomjas horgasziin ostamaan pizzat. Tällä kertaa tarjoilija jo muisti meidät, kaljat odotellessa, pizzat zuh mit nemen - eli saksaksi mukaan. Otin kinkkuherkkusienipizzan joka oli parempi kuin neljän juuston, mutta ei yhtä hyvä kuin chef's kedvence.

Matkalla, Akseli siis ajoi minun pyöräni asemalle joten minä pyöräilin hiljaa ja hän käveli ja kantoi pizzoja - pysähdyimme paikallisen Nyitva ABC:n vierelle (joka on aivan miten sattuu auki) ja kävin sisällä ostamassa colan. Kauppa/kiska oli aivan minimaalinen, enkä melkein mahtunut sisään. Sisällä istui vanha mummo ja setä katsomassa jotain komediaohjelmaa heti oven edessä. Keskustelumme meni pitkälti näin (unkariksi):

- Hyvää iltaa, colaa?

N: Colaa

M: Colaa

Mies nousee kylmäkaapin edestä ja ottaa colan, nainen iskee sen kanssaan, minä annan rahat, saan vaihtorahat.

Minä: Kiitos, hyvästi!

Nainen oli kärttyisen tuntuinen, mutta setä oikein herttainen, sulki ovenkin minun perässäni kun en meinannut saada.

Vein Töppiksen ulos tullessamme ja söimme pizzat, jonka jälkeen simahdimme 6ksi tunniksi sängylle.... jep, molemmat oltiin aika väsyneitä. Kun heräsin vein koiran vielä pissalle, annoin iltaruoan ja menin sänkyyn. Akseli jäi värkkäämään jotain koneella.

Pidin tänään etäpäivän, jolloin kaivelin netistä jotain hyvää artikkelia Tutkimuskurssille, kohtalaisen vaikeaa etten sanoisi.

Huomenna sitten kylpylälle taas käymään. Ajattelimme huomenna mennä taas Sutturaan syömään, lauantaina Skfváriin ja sunnuntaina olisi sitten pálinka ja makkarafestari Budapestissä www.palinkaeskolbasz.hu/eng/index_eng.html. Sen jälkeen minä tulen kotiin ja Akseli jatkaa iltaa Watain&Deströyer 666 keikalle. Ensinnäkään keikka ei minua kauheasti kiinnosta ja toisekseen Töppistä ei viitsi jättää niin pitkäksi aikaa yksin.

Ainiin, olen Sutturan läheltä saanut kaverin. Yhdessä talossa asuu semmonen nuori labbis. Ei ihan aikuinen, muttei pentukaan. Ei ole yhtään kiukkuinen, mutta asuu jatkuvasti pihalla joten usein jään sille juttelemaan ja rapsuttelemaan aidan välissä. Meillä on jo rutiini, kun ajan ohi, huutelen sille ja se tulee juosten pensasaidan taakse (hassusti on ensin varsinainen aita, sitten on kapea käytävä ja pensasaita jottei taloon näy). Sitten nuoleskelee sormeni ja sitten asettuu seisomaan takajaloilleen sivuttain aitaa päin jotta saan rapsuteltua korvan takaa. Se on niin herttainen :)) ja joo, rikon kaikkia sääntöjä ettei vieraisiin koiriin saisi luottaa/koskea ;)

Koiria täällä kyllä riittää:

Meidän viereisessä talokorttelissa asuu rottweiler, musta koira, karvainen koira, sekarotuinen vanha koira, terrieri ja valkoinen pörröinen koira. Useimmat siis sekarotuisia. Lisäksi siellä asuu kaksi identtisen näköistä valkoruskeaa kissaa ja kaksi identtisen näköistä mustaa kissaa. Kyseessä on siis neljä kissaa, ei vain kaksi, sillä olen nähnyt nämä kaikki kerralla :D enkä ollut humalassa!

Seuraavassa korttelissa asuu punaruskea lyhytkarvainen molossi ja punaruskea weimarin seisojan näköinen. Vastapäätä kerrostalossa, kolmannessa kerroksessa asuu jättiläis-Vili. Sitä seuraavassa asuu musta pystykorvainen ylipainoinen koira ja kaksi terrierisekoitusta.

Lisäksi täällä liikkuu vapaana Töppiksen kokoinen, mutta lyhytkarvainen ja musta luppakorvainen koira, sekä valtavan kokoinen tumma sakemanni(?). Keskustan lähellä taas liikkuu valkoinen iso karvainen, hyvin vanha otus joka tuntuu ulkoiluttavan itseään aika ajoin.

Kastanja-ABC:n katuosuudella on omat koiransa, mm. vanha vaalea beagle ja bernhardilainen.

 

Älkää välittäkö tuosta oudosta tekstistä laskurin alapuolella, se ei jotenkin ole kohdallaan, kunhan saan päivitettyjä tietoja se muuttuu kyllä ja oikealla oleva pieni tikityttö (nopan ja vitosen välissä) liikkuu. Tästä se (taas) lähtee, pitäisi kaivaa jostain vain vaaka...